Päähenkilöt sekä tärkeät luottamustoimet

Tähän väliin voisin esitellä hieman meidän hääkööriä.

Aloitetaan vaikka meistä kahdesta. Tapasimme ensimmäisenä AMK-koulupäivänä päälle viisi vuotta sitten. Siinä missä J oli kuulemma katsonut tyttöä jolla oli kauniin kiharat hiukset, mulle jäi mieleen ihanat hymykuopat. Ja voi että kun väänsin niitä kiharoita silloin aamulla!! No, kerrankin joku edes todistettavasti huomasi että olin viettänyt kolme varttia säätäen kutreja kuntoon :)

Siinä missä itse olen yleensä aina iloinen ja nauravainen, aika päättäväinen ja sanavalmis sekä suhteellisen tyttömäinen persoona, J on rauhallinen ja harkitseva, lähes aina hyväntuulinen ja fiksu tapaus.

MEILLÄ ei ole lemmikkiä, mutta minulla on. Luppa, kääpiöluppakorvakani, on nyt 7-vuotias pupuherra, joka oli noin kaksi kun tapasimme J:n kanssa. J kutsuu Luppaa paistiksi. Varmaan selventää tarpeeksi, miksi se ei ole yhteinen lemmikki.... No, kyllä se siitä oikeasti pitää... Lempinimet vaan on välillä vähän arvelluttavia :D

Pidetään molemmat matkustelusta. Kierretään yleensä kuitenkin turistirysät kaukaa. J tekee muuten maailman parhaat sushit. Yllätin sen meidän neljävuotispäivänä sushi-kurssilla, ja sen jälkeen hurahdettiin molemmat susheihin. Itselläni on kokkauskielto :D Ei siitä sen enempää.

Harrastuksista vielä sen verran, että J on vannoutunut lätkämies. No, kyllä säbä ja golffikin menee hyvin. Itse olen taas henkeen ja vereen heppatyttö.

BM on valittu jo, mutta koska häntä ei ole vielä pyydetty, en sen enempää tässä nyt paljasta.

En suoraan sanottuna joutunut miettimään kaasovalintaani ollenkaan. Olen tuntenut toisen kaasoni kolmevuotiaasta asti. Kaaso- ja kummilupaukset on varmasti tehty jo hiekkalaatikolla. Lapsuus on vietetty tiiviisti yhdessä, ja R on varmasti ainoa ihminen J:n lisäksi tässä maailmassa (vanhempia ei nyt lasketa lukuun), joka saa allekirjoittaneen pahimmankin paniikin keskellä selviämään ilman sydänkohtausta, aivohalvausta ja totaalista sekoamista. No, kokemusta on 22 vuotta, sillä on varmasti vaikutusta.

Perinteistä poiketen, kaasoja on siis kaksi. Mietin, että kun käännyn jännityksestä täristen alttarilla katsomaan vasemmalle, kenet haluan nähdä siellä? R:n lisäksi ei tullut kuuloonkaan, ettei toinen kaasoni, E, olisi siellä hymyilemässä rauhoittavasti takaisin. E on hieman uudempi tuttavuus, tunnettu ollaan ... olisikohan tässä mennyt jo 7-8 vuotta? Lukiossa tavattiin, ja yhteisen lukiomatkan jälkeen meistä tuli ystäviä. Koska E asuu nykyään noin 600 km päässä, nähdään turhan harvoin. Onneksi nämä asumisjärjestelyt kestävät enää vain muutaman vuoden, vaikka kyllähän ystävyys kestää tällaisen kaukosuhteenkin :)

J kun kuuli että kaasoja on kaksi, kuulin vain toteamuksen että pitäähän bestmanejakin olla sitten kaksi. Öööh... No, päädyttiin hyvään kompromissiin: kaksi kaasoa, yksi BM ja yksi seremoniamestari.

Huomenna laitan kuvat meidän uunituoreista kihlasormuksista, ne on ihanammat kun uskalsin edes toivoa!