Elämämme rinkulat ja vihkisormussalaisuus

IhanatIhanatIhanat!! Ne on täällä! Ja ne on IHANAT! Anteeks.. Oon keulinu hieman liikaa nyt näiden takia mutta kokonaisuus on vaan niin unelma että vähemmästäkin hössöttää ylikierroksilla :D

Vihkisormus oli siis jo ostettu valmiiksi. Viime kesänä oltiin Italiassa ja tehtiin päiväretki San Marinoon. Kävelin muina naisina näyteikkunoiden ohi kun näin sattumalta maailman ihanimman sormuksen. Noh, mentiin syömään ja kun lähdettiin pois, pyysin josko voitas kävästä vielä katsomassa sitä sormusta. Hukattiin tietty koko liike, mutta onneksi J suunnistaa mua huomattavasti paremmin. Silmät säihkyen kysyin josko voitas käydä kysymäsä hintaa. Käytiin... Myyjä suositteli myös sormuksen sovittamista. Se olikin sitten siinä. Love at first sight. Tämä rakkaus jäi kuitenkin liikeeseen sillä erää. Pari kolme päivää sormus pyri mielessä häiritsevän usein. J huomasi myös että nyt on tainnut tosiaan löytyä jotain suhteellisen korvaamatonta. Niinpä tarkastettiin ko. liikkeen taustat (että myyvät sitä mitä sanovat, ulkomailla korujen osto voi olla riskimpää kuin Suomessa), vuokrattiin skootteri ja aarre lähti kotiin odottamaan, kun joskus mentäisiin naimisiin... Sovittiin että pidetään homma salaisuutena. Meinasin kuitenkin ratketa innosta kertoa jollekin, ja niinpä sovittiin että tulevat kaasot saavat tästä tietää.

Koska vihkissä on tuollainen "koriste", tavallisen mallinen kihlasormus ei istunut sen viereen vaan olisi klinksunut ja klonksunut sitä vastaan ikävästi. Tässäpä siis, J:n sormus, oma kihlani ja vihki on siis tuo missä on kukka/lumihiutale/jotain sinne päin.. Mitäs tykkäätte?

Oli pakko iskee sormuset meidän kahvinpapukoristeeseen että pysyvät pystyssä :D

Päähenkilöt sekä tärkeät luottamustoimet

Tähän väliin voisin esitellä hieman meidän hääkööriä.

Aloitetaan vaikka meistä kahdesta. Tapasimme ensimmäisenä AMK-koulupäivänä päälle viisi vuotta sitten. Siinä missä J oli kuulemma katsonut tyttöä jolla oli kauniin kiharat hiukset, mulle jäi mieleen ihanat hymykuopat. Ja voi että kun väänsin niitä kiharoita silloin aamulla!! No, kerrankin joku edes todistettavasti huomasi että olin viettänyt kolme varttia säätäen kutreja kuntoon :)

Siinä missä itse olen yleensä aina iloinen ja nauravainen, aika päättäväinen ja sanavalmis sekä suhteellisen tyttömäinen persoona, J on rauhallinen ja harkitseva, lähes aina hyväntuulinen ja fiksu tapaus.

MEILLÄ ei ole lemmikkiä, mutta minulla on. Luppa, kääpiöluppakorvakani, on nyt 7-vuotias pupuherra, joka oli noin kaksi kun tapasimme J:n kanssa. J kutsuu Luppaa paistiksi. Varmaan selventää tarpeeksi, miksi se ei ole yhteinen lemmikki.... No, kyllä se siitä oikeasti pitää... Lempinimet vaan on välillä vähän arvelluttavia :D

Pidetään molemmat matkustelusta. Kierretään yleensä kuitenkin turistirysät kaukaa. J tekee muuten maailman parhaat sushit. Yllätin sen meidän neljävuotispäivänä sushi-kurssilla, ja sen jälkeen hurahdettiin molemmat susheihin. Itselläni on kokkauskielto :D Ei siitä sen enempää.

Harrastuksista vielä sen verran, että J on vannoutunut lätkämies. No, kyllä säbä ja golffikin menee hyvin. Itse olen taas henkeen ja vereen heppatyttö.

BM on valittu jo, mutta koska häntä ei ole vielä pyydetty, en sen enempää tässä nyt paljasta.

En suoraan sanottuna joutunut miettimään kaasovalintaani ollenkaan. Olen tuntenut toisen kaasoni kolmevuotiaasta asti. Kaaso- ja kummilupaukset on varmasti tehty jo hiekkalaatikolla. Lapsuus on vietetty tiiviisti yhdessä, ja R on varmasti ainoa ihminen J:n lisäksi tässä maailmassa (vanhempia ei nyt lasketa lukuun), joka saa allekirjoittaneen pahimmankin paniikin keskellä selviämään ilman sydänkohtausta, aivohalvausta ja totaalista sekoamista. No, kokemusta on 22 vuotta, sillä on varmasti vaikutusta.

Perinteistä poiketen, kaasoja on siis kaksi. Mietin, että kun käännyn jännityksestä täristen alttarilla katsomaan vasemmalle, kenet haluan nähdä siellä? R:n lisäksi ei tullut kuuloonkaan, ettei toinen kaasoni, E, olisi siellä hymyilemässä rauhoittavasti takaisin. E on hieman uudempi tuttavuus, tunnettu ollaan ... olisikohan tässä mennyt jo 7-8 vuotta? Lukiossa tavattiin, ja yhteisen lukiomatkan jälkeen meistä tuli ystäviä. Koska E asuu nykyään noin 600 km päässä, nähdään turhan harvoin. Onneksi nämä asumisjärjestelyt kestävät enää vain muutaman vuoden, vaikka kyllähän ystävyys kestää tällaisen kaukosuhteenkin :)

J kun kuuli että kaasoja on kaksi, kuulin vain toteamuksen että pitäähän bestmanejakin olla sitten kaksi. Öööh... No, päädyttiin hyvään kompromissiin: kaksi kaasoa, yksi BM ja yksi seremoniamestari.

Huomenna laitan kuvat meidän uunituoreista kihlasormuksista, ne on ihanammat kun uskalsin edes toivoa!

Synttäri-ilta sormuskurssilla

Heti ensialkuun pitää sanoa, että suosittelen kurssia lämpimästi kaikille, jotka arvostavat itsetehtyjä juttuja.

Mutta, nyt suoraan (muutaman...kymmenen yksityiskohdan kautta) asiaan.

Ajattelin joskus aikoinaan, että kun menemme joskus kihloihin, olisi sormusten tekeminen itse aika hieno juttu. Tämä vaan atomin kokoisena ajatuksena jossain mielen sopukoissa. Noh, jokin aika sitten bongasin sattumalta vanhan lehtijutun sormuskurssista ja googletin hieman asiasta lisää. Selvisi, että monissa paikoissa järjestetään hopea- ja hopeasavikursseja. Hopea ei kuitenkaan materiaalina miellyttänyt, kun kuitenkin puhutaan sormuksista, jotka ovat päivittäin sormessa loppuelämän ajan. Niinpä hain netistä lehtijutun kultasepänliikkeen tietoja ja lisäinfoa lukemastani kurssista. BINGO! Sormuskurssit, joissa materiaalivaihtoehtoina hopean lisäksi kelta- ja valkokulta, sekä palladium. Päätin, että joskus sitten menemme tuonne askartelemaan. Pidin ajatuksen kuitenkin visusti salassa, sillä halusin yllättää siippani tällä kurssilla. Sen verran joskus vain mainitsin, että sitten joskus kun kihlaudutaan, olisi kiva valita sormuksia yhdessä. Tällä varmistin, ettei toinen hommaa ylläriksi sormuksia kun toinen haluaa yllättää sormuskurssilla :D. No, säästyttiin siis tuplasormuksilta. Sitten itse kurssiin.

Halusin pitää kurssin mahdollisimman pitkään salassa. Näin ollen soitin siis kurssin pitäjälle, Annelille kultasepänliike Papajaan ja sovin sormusten suunnitteluajan. Samalla olin sopinut tämän yllätettäväni kanssa, että mennään illalla katselemaan sormuksia mun lemppariliikkeeseen. Näin oli siis ilta varattu ja myös tiedossa että sormuksia ohjelmassa, mutta kurssista ei ollut harmainta hajuakaan. Olen kuitenkin sen verran huono huijaamaan, että paljastin koko homman autossa matkalla Papajaan :D. Onneksi yllätettävä oli todella iloisesti yllättynyt illan ohjelmasta, joskin hieman vielä pihalla, mitä kaikkea sormuskurssin sisältöön kuului. Onneksi allekirjoittanutkin oli tietoinen vain pääkohdista, joten mentiin yhdessä uumoilemaan, suunnittelemaan ja kyselemään.

Suunnittelukäynnissä meni n. 20-30 minuuttia ja oltiin saatu jo suhteellisen selkeä kuva siitä, minkä näköiset meidän sormukset tulevat olemaan. Ei ehkä kamala yllätys, mutta itse jahkasin ehkä triplasti pidempään ja päädyin vielä sellaiseen malliin, mitä olin kyllä aikaisemmin jo katsellut, mutta hylännyt idean mappi Ö:hön. Samalla saatiin myös alustavat tarjoukset.

Oman sormukseni halusin ehdottomasti valkokultaisena. Miehen sormuksen kohdalla tuli pieni pähkäily, valkokultaa vai palladiumia? Lopputulos oli valkokultaa, koska painoi kuulemma enemmän kuin palladium, ja tuntui siis siten kivemmalle sormessa. Itselleni oli sama kumman olisi valinnut, sillä pitäjähän sormuksensa valitsee, eikös. Sovittiin sormusten tekopäivä lomien jälkeen ja lähdettiin kotiin hiomaan suunnitelmia.

Kovan odotuksen jälkeen koitti sormuspäivä! Töiden jälkeen menimme viimeistelemään suunnitelmat, ja samalla pääsimme tekemän sormusten rungot. Ihan alusta loppuun emme siis päässeet tekemään, mutta rungot saimme tehdä kokonaan itse. Teimme siis toinen toisillemme sormukset, emme itse omiamme. Näin niistä tuli erityisen tärkeät. Anneli ohjasi meitä koko prosessin ajan, ja selitti kaikki työvaiheet selvästi. Jopa tällainen rähmäkäpälä kuin minä onnistuin tekemään ympyrän mallisen sormuksen ilman epämääräisiä muhkuroita tms. :D. Sormukset jäivät pariksi viikoksi vielä jälkityöstettäväksi (mm. timantti-istutus, kaiverrus, kuviointi ja "pintäkäsittelytyöt" miksi ikinä niitä oikealla nimellä nyt kutsutaankaan). Keskiviikkona on sormusten hakupäivä, enkä enää millään malttaisi odottaa että näen lopputuloksen! Esittelen meidän taideteokset kyllä sitten.

Ja mikäli jollekin heräsi ajatus tällaisen kokonaisuuden hinnasta, tässä hieman lisätietoja. Sormusmateriaalit maksetaan tietenkin, ja kurssimaksu on 160 € molempien sormuksilta yhteensä, eli 80 € lisähintaa per sormus siitä, että teimme ne itse. Tähän kuului siis koko illan opetus ja avustus sormusten teossa (yleensä noin 3h, meillä meni yllättäen 4h kun joku oli hieman tarkka......). Sormukset eivät näytä myöskään "kotikutoisilta rimpuloilta" vaan ovat verrattavissa tavallisiin kaupasta ostettuihin valmissormuksiin. Uniikit sormukset ja tunnearvo siitä, että toinen on tehnyt sormuksen sinulle, tulevat vain kaupan päälle hienojen sormusten mukana. Lisäksi sormusten tekeminen oli tosi kivaa.

Ohessa hieman kuvia (laatu niin ja näin) meidän illasta, oli supermukavaa! Ja tässä tosiaan vasta runko-vaihe.

Tuosta palasesta tulee molempien sormukset.

Valssausta, eli litistysvaihe.

    Anneli mittasi, milli tuntui yhtäkkiä todella paljolta.

                                        

Välillä kuumennettiin jolloin muokkausta pystyi jatkamaan.

Pappa opetti mulle työntömitan käyttöä kun olin pikkuinen, sen jälkeen sitä ei olekaan tullut käytettyä.

Hiomalla saatiin oikea mitta.

Saatiin lyödä leimat meidän sormuksiin, 3 kpl per sormus. Ensin onneksi harjoiteltiin testipalalla.

Kirjaimellisesti millintarkkaa puuhaa.

Taitto pyöreämpään muotoon.

 

Noin puolivälissä illan urakkaa.

Sormusten päiden juotto yhteen.

 

Keitettiin hetkinen.

Teetauko, odoteltiin keitoksen valmistumista.

 

 "Vasaroitiin" sormukset lähemmäs oikeaa muotoa.

 

 

Sitten vielä oikean koon muokkaus ja tarkistus.

 

Mun tehtailema sormus oli leveämpi, joten tuolla laitteella siitä sai helposti täysin pyöreän vs. vasarointi.

VOILA!

Tässä valmiit rungot.

Hääbloggailun ensiaskeleet

Kaikki tää hääsuunnittelu, joka ilmansuunnasta tulevat ideat ja ajatukset vie omaa muistia jo huolestuttavan runsaasti. Näin ollen on ehkä parasta ottaa ulkoinen kovalevy käyttöön ja laittaa tärkeimmät ideat, ajatukset ja huomiot muuallekin talteen kuin oman, aina välillä erroroivan muistin kätköihin ja epäselviksi muistiinpanotöherryksiksi vihkoon. Blogi tuntui hyvältä ratkaisulta tähän ongelmaan.

Lisäksi olen saanut jo nyt jonkinmoisen kaveriporukan (yllättäen koostuu huomattavalla ylivoimalla naisista) hurahtamaan hääjuttuihin, joten suunnitelmien etenemisen seuraamistyökalunakin blogi toimii näppärästi.

Ideana on kirjoitella enemmän ja vähemmän säännöllisesti meidän ensi kesän hääjuhlasta, pohtia erilaisia ideoita sekä seurata niiden toteutusta ja saada toki vinkkejäkin. Kirjoittelu on varmasti pääosin viikonloppupainotteista.

Ensiksi ajattelin kertoa teille meidän kihlasormusten hankinnasta. Teimme sormukset meinaan osittain itse. Tähän palaan illalla, kun saan kuvamateriaalia liitettyä todisteeksi meidän neljän tunnin kultaseppä-projektista. Oli aika unohtumaton kokemus.

Tervetuloa seuraamaan, ensi kesänä nähdään, mitä tästä kaikesta tuli!